Hollantilaisen kellosepän tytär, corrie ten Boom, eli mielenkiintoisen ja poikkeuksellisen elämän. Hän koki keskitysleirin todellisuuden jo pääsi Ravensbruckista "inhimillisen kirjausvirheen ja Jumalan ihmeen" kautta jälleen vapauteen. Hän teki työkä 33 vuoden ajon 64 eri maassa, ja tuona aikana hänen tunnuksenaan elämässä oli: Kaikella on määräaika. Kerran hän sanoi: "Työskennellessäni saksassa sodan jälkeen opin ajattelemaan. Amerikassa opin elämään. Mutta kaikkein tärkeintä on, että ihmiset tarvitsevat Herraa Jeesusta." Huumorin pilke silmäkulmassa ja luottavaisin mielin Corrie oli aina välmis uusiin haasteisiin.
Pamela Rosewell, corrie ten Boomin viimeinen seuralainen seurasi läheltä corrien viimeiset vuodet. Pieni, tarmokas noinen, joka rakasti suunnitteluo ja ihmisiä, joutui hiljaisuuteen, mutta ei toimettomaksi. Työ oli corrien elämässä aina tärkeällä sijalla, ja vielä elämänsä viimeisinä päivänä hän säteili niitä ominaisuuksia, jotka Elämän Herra oli hänelle pitkän taipaleen aikana opettanut. Corrien ten Boomin asenne elämään ja kuolemaan kiteytyy hänen hautakivessään olevissa sanoissa: Coryie ten Boom 1892-1983 Jeesus on Voittaja