"Kymmenen pakolaislähettiä lensi Zairesta Lontooseen. Heidät oli pelastettu Simba -sissien käsistä ja viiden kuukauden vankeudesta. Olin yksi näistä kymmenestä. Olin murtunut, mutta kuitenkin huojentunut. Olin ollut kuukausia kuoleman kanssa kasvokkain, mutta olin vielä elossa.
Nyt olimme jälleen yhdessä äitini kanssa. Hän oli elänyt läpi viisi yksinäistä kuukautta saamatta minulta minkäänlaista yhteydenottoa. Minut oli ilmoitettu kuolleeksi. Eräässä sanomalehdessä oli ollut etusivulle kuvani ja suuri teksti: "Lääkäri surmattu Ibambissa".
Painajaismaisesta vankeudesta astuin passiiviseen unimaailmaan: olin unohtanut menneisyyteni. Lääkäri ehdotti, että terapiana kirjoittaisin elämästäni. Jotta siihen pystyisin, äidin oli verestettävä muistoni. Lähdimme neljän kuukauden matkalle elämäni neljäänkymmeneen unohtuneeseen vuoteen. Hitaasti tämä kirja sai muotonsa. Hitaasti opin jälleen vaeltamaan, niin etten väsynyt kesken. Kun muistot heräsivät eloon, heräsi myös halu aloittaa elämä uudelleen. Neljätoista kuukautta vapautuksemme jälkeen valmistui tämä kirjä.